30.6.2016
FSR-laivue on juhannuksen jälkeen jatkanut matkaa Tromssasta koilliseen ja kolme päivää myöhemmin huvijahdit saapuivat Euroopan mantereen pohjoisimpaan kaupunkiin Hammerfestiin. Kesäkuun 30. päivänä klo 16 Melina sivuutti Nordkappin kärjen upeassa säässä. Miehistö eli Heikki, Mare, Pekka ja Oona saivat ”palkinnoksi” jäämerenkasteen +8 C vedessä.

Nordkapp_web
Nordkapp
Oona_nordkapp_web
Jäämerenkaste by Oona

 

 

6.7.2016
FSR-laivue on nyt seilannut Vardön, Vadsön ja Pykeijan kautta Kirknesiin. Kelit vaan paranevat; kaunista ja lämmintä ja tuulikin on ollut myötämielinen. Pieni Pykeija on ”Pikku Suomi”, jossa puolet asukkaista puhuu suomea ja sieltä löytyi tietysti sauna. Eikä mikään tavallinen sauna, vaan oikein Jäämeren sauna, jonka löylyissä kelpasi ihastella Barentsinmeren maisemia.

Heinäkuun kuudes päivä jahdit rantautuivat Norjan rajakaupunkiin Kirknesiin. Paikallislehden toimittaja oli jo rannassa vastassa ja ryhtyi heti haastattelemaan kaukaisia vieraita. Seuraavan aamun lehti tuotiin jo edellisenä iltana nähtäväksi ja samalla toimittaja antoi lahjaksi ison itse tekemänsä suklaakakun. Että tällainen vastaanotto Kirknesissä.

Jäämeren-sauna_web
Kylmä sauna?
Lehtijuttu_web
Juttua paikallislehdessä

 

 

9.7.2016
Muutaman päivän vierailu Kirkenesin venekerholla huipentui kakkukesteihin laiturilla. Kunniavieraina olivat satamamestari Juhn ja kakun tekijä Ranni.

Kirkenes_web
Laiturijuhlat

 

 

Lauantaina 9.7. klo 10 köydet irtosivat ja jahdit suuntasivat noin 500 nm päähän Arkangeliin. Nyt sää on sitä aitoa Barentsinmerta; sumuista, sateista ja vastatuulta. Nettiyhteydet katkeavat varmaan useaksi päiväksi, mutta FSR-laivue ilmoittautuu viimeistään Arkangelissa noin neljän vuorokauden päästä.

Umpisumussa_web

16.7.2016
FSR-laivue matkasi puolet ajasta umpisumussa Barentsinmerellä ja Vienanmerellä. Noin 500 nm jälkeen alkoi 6 tuntia kestänyt paperisota. Perillä Arkangelin Yacht Club Nordin opas ohjasi laivueen satamaan. Ensikokemus paikallisten kanssa on ollut oikein positiivinen; iloisia, auttavaisia ja seurallisia. (Ei koske viranomaisia!)

Arkankeli_kaupunki_web
Arkankeli

 

 

26.7.2016
FSR-laivueen matka jatkui Arkangelin vierailun jälkeen Vienanmeren poikki Solovetskin saarelle. Noin 160 nm seilauksen jälkeen ankkuroitiin Solovkin luostarin edustalle. Paikka on isossa remontissa, joten kiertely maisemissa muistutti enemmän rakennustyömaatarkastusta. Mutta luostarin kirkon aarteet olivat kyllä timmissä kunnossa. Sytytimme kynttilän merenkulun pyhimykselle, kai nyt sellainenkin löytyy.

Slovetski_web
Slovetski

 

 

Seuraavaksi otettiin kurssi kohti Belomorskin kaupunkia, jonne piti jäädä yöksi, ehkä jopa kaupunkipäiväksi. Sataman edustalla meidät kuitenkin komennettiin suoraan ensimmäiselle sululle venäläisen huvijahti Glorian perään. Seuraavat kolme – neljä päivää seurattiin Gloriaa, joka pääosin hoiti radioliikenteen kanavaviranomaisten kanssa. Yöt oltiin ankkurissa ja päivät seilattiin tai motoroitiin. Sulut olivat lähes joka kerta valmiina ottamaan meidät heti vastaan. Ylös mennessä yhdessä korkeassa sulussa hirvitti, kun Melina sulun ekana veneenä sai kokea miltä tuntuu olla vuolaassa koskessa. Paatti roikkui kylkiknaapista kiinni pollarissa ja loki näytti 5,4 solmua. Täytyi vain toivoa, että köysi ja knaappi kestävät. Neljäntenä päivänä pääsimme ylimmän järven tasalle 103 metrin korkeuteen merenpinnasta. Siitä alkoi nopea laskeutuminen 7 sulun ja 13 sulkukamarin kautta Äänisen tasolle, jonne saavuttiin saman päivän iltana. Se ilo kruunattiin uinnilla Äänisen aalloilla ennen rantautumista Poventsan vaatimattomaan satamaan. Poventsan naapurissa on jatkosodan ajalta kuuluisa Karhumäki, jonne teimme päiväretken autoilla. Museo oli kiinni, mutta asemaravintola auki, ehkä parempi näin päin.

Belomorski_sulku_web
Belomorskin sulku aukeaa
Belomorski_talo_web
Kirkko Belomorskissa

 

 

31.7.2016
Syväri alkaa Äänisen lounaiskulmasta ja laskee 120 nm jälkeen Laatokkaa. Näillä tantereilla käytiin aikoinaan kovia taisteluita, joista useat muistomerkit kertovat. Joen rannan asutus oli paikoin oikein vauraan oloista; isot talot, hoidetut pihat, kiviaidat ja iso Volvo pihalla. Syväriin mahtuu kaksi isoa sulkua, joista eka on jo takana. Putosimme noin 15 metriä Äänisen pinnasta alemmaksi. Huominen sulku hoitaa toisen puolen ja parin päivän päästä olemme jo Laatokan tasolla ja kurvaamme taas pohjoiseen kohti Valamoa.

Syväri_sulussa_web
Syvärin sulussa

Äänisen aalloilla siirryimme 65 nm Kizhin saarelle, joka on todellinen turistikohde; 200.00 kävijää vuodessa. Valtaosa saapuu nopeilla kantosiipialuksilla Petroskoista ja isoilla jokilaivoilla Pietarista ja Moskovasta tutustumaan maailman suurimpiin puisiin sipulikirkkoihin ja muihin Äänisniemen perinnetaloihin. Tämä paikka oli ihan turistikunnossa; saimme jopa suomenkielisen oppaan muutaman tunnin museokierrokselle, joka oli todella hyvin hoidettu.

Kitzh_web

 

 

Uusi aamu ja puolen päivän matka Petroskoihin. Rantauduimme vanhoja perinnelaivoja valmistavan yrityksen satamaan, jonka hieno nimi on Polar Odyssee Sailing Center. Perustaja Victorin johdolla saimme taas mielenkiintoisen kierroksen perinnepurjehduksen historiaa näillä vesillä ja kaukana maailmalla.
Karjalan TV:n toimittaja Reino ja radiotoimittaja Arto kävivät myös tapaamassa FSR-laivuetta, ja muutama päivä myöhemmin olimme paikallisissa uutisissa. Kiertely vanhassa Äänislinnassa (Petrozadovsk) oli oikein positiivinen yllätys. Paikat olivat varsin hyvässä mallissa täkäläisen mittapuun mukaan ja kaupatkin melkein pursuivat tavaraa.

5.8.2016
Syvärin suulta FSR-laivue suuntasi kohti Valamon luostarisaarta. Euroopan suurin järvi Laatokka oli lähes autio, vain yksi rahtari ja pieni troolari. Valamon sisäänajon kapeikossa löytyi sitten liikennettä, sillä saarella käy noin 250.000 turistia vuodessa, eikä kukaan talvella. Meriida ja Tikki saivat kokan kallioon ja Melina jäi viereen ankkuriin. Pari päivää kierreltiin maita ja mantuja jalan ja fillarilla. Svetlanan johdolla saimme oivan esittelykierroksen saaren ja luostarin historiasta. Uskomattoman lyhyessä ajassa – noin 25 vuodessa – on luostarilaitos noussut uuteen kukoistukseen. Suurin osa rakennuksista on jo täysin restauroitu ja sisustus kunnostettu tai kokonaan uusittu. Lopputulos on vaikuttava, melkein mykistävä. Pääluostarin lisäksi saarella on jo 13 skiittaa eli sivuluostaria, jotka nekin ovat aikamoisia rakennuksia aputiloineen. Luostari pyörittää aikamoista turistibisnestä; on pari matkustajalaivaa, muutama kantosiipi, hotelleja, karjatila, isot pellot ja puutarhat, työpajat, meijeri ja tietysti kaikkialla kaupataan perusmatkamuistoja. Vain ravintola puuttuu, mutta ruokala kylläkin löytyy. Siellä ruoka oli hyvää, mutta halpaa ja juomana tietysti mehua. Seuraavaksi matkataan takaisin etelään, ensin Konevitsaan ja sitten Pähkinäsaareen. Muistattehan vuoden 1323?

Valamo_luostari_web
Valamon luostari
Valamo_sisä_web
Valamon luostari oli sisältä huonossa kunnossa

 

 

10.8.2016
Valaam jäi taakse, kun FSR-laivue suuntasi Laatokkaa etelään. Ennen Konevitsaa löytyi pieni luonnonsatama, jossa vettä oli sopivasti ankkurointiin. Hyvä seilauspäivä päätettiin rannalla kunnon lettukesteihin, joissa taikinaa riitti ja flambeeraukseen löytyi Valamon munkkilikööriä. Sitten olikin vuorossa boksipäivä – kokopäiväsade ja ankea harmaus takasivat viihtymisen sisällä. Uusi aamu tarjosi taas kauniin päivän ja hyvän avotuulen Konevitsan rantaan. Luostari on täälläkin iso, mutta vasta alakerta on ehditty saada kuntoon, toisen kerroksen kirkkosali vaatii vielä aikalailla aikaa ja rahaa.
Sunnuntaiksi osui Melinan kapun synttärit, jolloin Kostja-kokki taikoi itse tekemänsä tiramisukakun pöytään. Kyllä kelpasi maistella ja ihmetellä samalla facebookin viestejä; lähes 90 onnittelua melkein mykisti. Kaunis kiitos kaikille!

Laatokka_nuotiolla_web
Lettukestit Konevitsassa

 

 

Maanantaiaamu tarjoili monipuolisen seilauspäivän, jossa Laatokka näytti miltä 15 – 17 ms tuuli tuntuu matalassa vedessä virran ollessa vastainen. Märältä se tuntui. Nevan suulla oleva Pähkinälinna nähtiin vain joelta päin. Siellä se Pähkinäsaaren rauhan muistokivi kertoo vuosiluvun, jolloin ensimmäisen kerran rajalinjaa vedettiin Ruotsin ja Novgorodin välille.

Pähkinälinna_web
Pähkinälinna

Loppusuora Venäjän vesillä alkoi, kun lähdimme laskettelemaan Nevaa 2 – 4 solmun myötävirrassa kohti Pietaria. Pari siltaa avattiin nuottien mukaan ja noin 30 nm jälkeen jäätiin rannanreunan marinaan odottamaan yötä ja luotsien saapumista aluksiin. Nevan ns. kaupungin sillat avataan vain öisin ja silloin liikkuvat isot ja pienet alukset. Luotsit astuivat aluksiin klo 02.30 ja vain 1,5 tuntia myöhemmin viimeinen eli kahdeksas silta oli takana. Kauniilta ja komealta Pietari näytti yöllä, kun kaikki sillat ja julkiset rakennukset on juhlavalaistu. Laivue jatkoi viimeiset muutamat mailit ilman luotseja aamun hämärässä Pietarin Central River Yacht Clubin satamaan, josta löytyivät meille varatut paikat. Kotisatamasta tänne Pietariin matkaa on kertynyt reilut 3700 nm. Oli aika ottaa geetee, tai ehkä kaksi, kellohan oli viisi aamulla.

Nevan-sillat_web
Nevan silta

 

 

19.6.2016
FSR-laivue vietti muutamia turistipäiviä Pietarissa ja Kronstadissa. Useita pakollisia nähtävyyksiä tuli hoidettua, osa niistäkin edustajan välityksellä. Komeata on ja isoa, niin kuin isossa maassa pitääkin. Venäjän osuudella meillä oli korvaamattomana apuna agenttina Vladimir Ivankiv, jolla on huima kokemus (noin 1600 venettä!) ja tietämys ulkomaisten veneiden auttamisesta ja lupa-asioiden hoitamisesta Venäjän vesillä. Voimme suositella häntä ja hänen palveluitaan kaikille veneilijöille. On ollut ilo asioida hänen kanssaan.
Viidentenä päivänä Pietariin tulon jälkeen olimme kukin vuorollaan Kronstadin raja-asemalla kirjautumassa ulos Venäjältä. Meriidalla ja Tikillä homma kesti muutaman tunnin. Ehkä harjoittelu auttoi, sillä Melina selvisi samasta paperityöstä 20 minuutissa joitakin tunteja myöhemmin.
Suomen raja ylitettiin pimeässä sateisessa yössä ja aamuun mennessä kaikki veneet olivat Haapasaaren merivartioaseman laiturissa valmiina passintarkastukseen ja maahantuloon. Palvelut aukenivat ohjetaulun mukaan kello 8.00 ja Suomessa se tarkoittaa kello 8.00. Kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki kolme venettä olivat valmiit jatkamaan Kotkaan. Voi se viranomaistoiminta olla nopeaakin ja vielä ystävällistä.
Kotkan Sapokan satamassa tuttu pariskunta oli vastassa ja auttamassa huvijahdit laituriin. Nämä ”marinerot” olivat sieltä kokeneemmasta päästä; Timo ja Leena, jotka Tinja-veneellään aikoinaan kiersivät maapalloa ympäri ristiin rastiin 10 vuoden ajan. Jälleennäkemisen iloa ja Suomeen saapumista oli aihetta juhlia perinteisin menoin. Ja kun Venäjältä tultiin, niin Vodkaa ja puolukkamehuahan se vaati.
Nyt laivue on hajaantunut Suomenlahden eri puolille. Loppurientoihin kokoonnutaan viikon päästä Suomenlinnaan, jossa samalla pidetään Suomen Valtameripurjehtijoiden tapaaminen. Tässä kohtaa voi jo kommentoida koko Fennoscandia Round 2016 -purjehdusta: mielenkiintoista!

Pietari_web
Pietarissa

Pietari_veneet_web