Manta_Venäjä

S/Y Manta – Hannu Aulin ja Auli Irjala.

Kesällä 2012 alkaneen toisen pitkän purjehduksemme Suuri Päämäärä oli kylmä etelä (Patagonia, Tulimaa, Etelämanner), mutta suuntasimme ensin Venäjän halki Huippuvuorille. Koukkaukseen oli hyvä syy: RusArc, regatta Pietarista Arkangeliin. Manta jätti kotisatama Sindbadin 10.6.2012.

Sekä Venäjä että Huippuvuoret olivat ainutlaatuisen hienoja kokemuksia, kumpikin tietysti hyvin erilaisia. Niistä voi lukea tarkemmin blogista manta2012.blogspot.fi.

Manta_Huippuvuoret4_jää

Venäjä-Huippuvuorten kesän jälkeen Manta jäi Tromssaan (69°N) talvehtimaan ja me tulimme Suomeen. Keväällä 2013 aloitimme purjehduksen kohti Patagoniaa. Silloin emme tienneet, että aikaa kuluisi 2,5 vuotta. Vasta tammikuussa 2015 ylitimme leveyspiirin 41° S, jota pidetään Patagonian rajana.

Reitti Norjasta Patagoniaan oli varsin tavanomainen: Norjan Floröstä Skotlantiin ja Irlantiin, josta Biskajan yli Espanjan La Coruñaan ja edelleen Portugalin rannikkoa pitkin Lissabonin lähelle Oeirakseen. Marraskuun alussa purjehdimme Madeiralle ja Kanariansaarille, missä vierähti peräti 10 kuukautta (sukulaisia, kavereita ja hienoja patikointireittejä!).

Manta_Auli Hanski ChileAtlantin ylitimme syyskuussa 2014. Pysähdys Kap Verdellä ja rantautuminen Brasilian San Salvadoriin. Brasilia on iso maa: koluttuamme 2000 mpk ja 3 kk rannikkoa olimme ”vasta” Buenos Airesissa, missä vuosi vaihtui.

Maaliskuussa 2015 saavuimme vihdoin Puerto Williamsiin Chileen, josta tuli kotisatamamme vuodeksi. Sieltä käsin kävimme neljä kertaa Kap Hornilla ja helmikuussa 2016 Etelämantereella. Huhti-toukokuussa 2016 purjehdimme – tai oikeammin moottoroimme – 1400 mpk Chilen kanavia Puerto Monttiin.

Manta_Etelämanner pingviinit

Koko matka Norjasta Chilen Puerto Monttiin (2013–2016) on kerrottu blogissa manta2013.blogspot.fi.

Manta_Chile

Vietimme puolet vuodesta 2016 Suomessa. Tammikuussa 2017 palasimme Mantalle Puerto Monttiin ja aloimme valmistautua Tyynenmeren ylitykseen. Se oli meille kolmas kerta (edelliset 2002 ja 2003), mutta reitti oli uusi: Chilestä Robinson Crusoen ja Pääsiäissaaren kautta Gambierille (Ranskan Polynesia). Sieltä Tuamotuille, Seurasaarille (Tahiti, Moorea, Bora-Bora), Samoalle, Suwarrowille ja Fidzille.

Lokakuussa 2017 purjehdimme Fidziltä Uuteen-Seelantiin, jonne Manta jäi odottamaan matkan jatkumista. Pitkä pysähdys ei kuulunut suunnitelmiin, mutta onneksi pääsemme jatkamaan vene-elämää.

Tyynen valtameren blogi löytyy osoitteesta manta2017.blogspot.fi.

Manta_Uusi Seelanti
Purjehdus jatkuu kesäkuussa 2020. Suunniteltu reitti vie meidät vuodeksi Australiaan, tarkoituksena on kiertää Australia etelän kautta ja lähteä Intian valtameren ylitykseen mantereen luoteisosasta (kesällä 2021). Etelä-Afrikasta matka jatkuu alkuvuodesta 2022 Atlantille.

Jos kaikki menee suunnitellusti, Mantan vanavesi leikkaa vanhaa vanaa jossain kohtaa Atlanttia ja näin olisi maapallo tullut purjehdittua ympäri kymmenessä vuodessa!

Onnistummeko tavoitteessa? Seuraa matkaamme blogista ja Vene-lehdestä!

– Manta Venäjällä ja Huippuvuorilla nro 10/2012–1/2013
– Manta matkalla Patagoniaan nro 9/2013–7/2015
– Manta Tyynellämerellä nro 4/2017–2/2018
– Etelämanner 7 ja 9/2016.

Matkastamme ilmestyi 2019 kirja Jään ja tulen maat. Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan. Sen voi ostaa verkkokaupasta.

Teksti: Auli Irjala

Manta_Huippuvuoret1