Antero Järvisen s/y TIKKI kokemuksia sekä arvostelu Jimmy Cornellin uusimmasta kirjasta.
Tapasin Jimmy Cornellin ensi kertaa Suwarrowin atollilla heinäkuussa 2003. Sattumalta tapasimme uudelleen syksyllä 2004 Kookossaarilla, Mauritiuksella sekä Reunionilla. Ehdin tutustua Jimmyyn, joka oli melko hiljainen ja sympaattinen.
Oli luonnollista, että tilasin hänen uusimman kirjan “A Passion for the Sea. Reflections on three circumnavigations”, julkaisija Noonsite, Englanti 2007. Kirja on lähes 500-sivuinen, mutta helppolukuinen ja mukaansa tempaava – ainakin valtameripurjehtijoille. Se ei ole pelkkä kirjoittajan elämäkerta eikä
matkakertomus. Enemmänkin kirja on kooste kokeneen purjehtijan havainnoista ja niiden pohjalla annetuista vinkeistä sekä neuvoista. Aiheet kattavat tyypillisten valtamerietappien kuvauksia, aikatauluja, elämää merellä ja moninaisia asioita säätiloista aina veneen varusteisiin asti.
Varmaankin moottoritehon suositukset, ankkurointi, automaattiohjaus, radioyhteys ja työkalut kuuluvat purjehtijoita kiinnostaviin käytännön asioihin. Jimmy Cornell ottaa kantaa myös pallonkierron suunnitteluun, kustannuksiin, byrokratian vaatimiin papereihin, purjehtimiseen tropiikissa .eli lähes kaikkiin niihin kysymyksiin, joita jokainen valtameripurjehtija tulee kohtaamaan tai on jo kohdannut. Kirjassa on luonnollisesti kirjoittajan henkilökohtaisia mielipiteitä, joista lukija voi omien kokemustensa perusteella olla joko samaa tai ehkä hieman eri mieltä. Mutta niinhän on purjehduksessa yleensäkin. Veneet ovat erilaisia ja vielä erilaisempia ovat niiden kipparit.
Uskon Jimmy Cornellin kirjan herättävän ajatuksia ja todennäköisesti lisäävän intoa valtameriretkiin. Kannattaa lukea!
Itselleni oli erityisen kiintoisaa lukea, mitä Jimmy kirjoitti Suwarrowista ja Cocos-Keelingistä sekä purjehduksesta Etelä-Afrikkaan, koska niistä kokemuksemme olivat ajallisesti yhteisiä.
Vasta kirjan luettuani minulle valkeni, mikä aiheutti oman veneeni vesilinjan alapuolelle SB-kylkeen metrin mittaiset ja yli 10 mm:n syvyyteen ulottuvat säröt (Tikki oli lasikuituinen S&S Swan 43, nykyinen samanniminen veneeni on teräsrunkoinen Ebbtide 33).
Sääolosuhteista kertoessaan Jimmy Cornell toteaa joutuneensa 200.000 purjehdusmailinsa aikana sittenkin melko harvoin vaikeisiin olosuhteisiin.
Sääennusteet ja purjehduksen oikea ajoittaminen auttavat välttämään pahimpia luonnonvoimia. “Heavy weather” otsikon alla Jimmy kuvaa kaksi kovan kelin purjehdusta. Ensimmäinen oli Etelänapamantereen reissulla v. 1999 ja toinen eteläisellä Intian valtamerellä lokakuussa 2004.
Tämä jälkimmäinen kerta oli se, jossa Tikki starttasi Reunionilta vuorokautta myöhemmin kuin Aventura, mutta saapui Richards Bayhin Etelä-Afrikkaan vain muutamaa tuntia myöhemmin kuin Jimmy Cornell ja hänen gastinsa Antti Louhija Aventuralla. Siten kelit olivat todennäköisesti suunnilleen samat molemmilla veneillä. Aventurassa oli Inmarsat C:llä vastaanotettu varoitus laivan havaitsemista isokokoisista ajelehtivista tukeista. Aventuralla
tähystettiin huolellisesti, mutta silti se törmäsi yöllä kovalla vauhdilla myötäaallokossa johonkin esteeseen niin voimakkaasti, että vene pysähtyiäkillisesti.
Yllättävässä vaaratilanteessa Jimmyn “ohje numero 1” on: älä mene paniikkiin. “Keep calm” ja mieti ensin toimintasuunnitelma muutaman sekunnin aikana ja toimi sitten. Aventuran vauriot rajoittuivat autopilottiin ja hydrauliikkasysteemiin. Alumiinisessä Ovni 43:ssa on hydrauliikalla toimiva
nostoköli ja -peräsin. Sekä hydrauliikka että autopilotti oli onnistuttu korjaamaan merellä. Aventuran alumiinirakenteisen peräsimen murtumalinja paljastui vasta myöhemmin.
Kirjaa lukiessani kertasin mielessäni omat kokemukseni, jotka olivat yllättävän samantapaiset. Ehkä ne kannattaa sen vuoksi kertoa tässä yhteydessä:
Tikki koki kauhun hetken samalla merialueella kuin Aventura eli runsaat sata mailia Madagaskarista etelään. Koska Riitta-vaimoni sairaus oli Uudesta-Seelannista lähdettyämme pahentunut eikä hän enää voinut osallistua vahtivuoroihin, purjehdus oli käytännössä muuttunut yksinpurjehdukseksi. Sen vuoksi radioliikenteen seuraaminen oli jäänyt verrattain vähäiseksi. Ehkä Navtexista olisi tässä tapauksessa ollut hyötyä, mutta sen antenni oli tuhoutunut suolavedestä jo aikaisemmin. En tiennyt ajelehtivien tukkien vaarasta mitään.
Yöllisen ukkosmyrskyn aikana oli poikkeuksellisen jyrkkä ristiaallokko. Tuuliperäsin ohjasi hyvin ja venevauhti oli yhdeksän solmun luokkaa. Surffeissa vauhtia oli varmaankin enemmän. Makasin sisällä meripunkassa, kun 17.10.04 klo 02 vene rysähti ja tärisi voimallisesti. Trooppinen ukonilma pauhasi, mutta rysäys ei tuntunut aallon harjalta putoamiselta. Vuotoja ei näkynyt, kun sydän tykyttäen availin Tikin turkkilevyjä taskulampun valossa. Sähköinen pilssipumppu oli mennyt epäkuntoon, ilmeisesti retkahtanut jotenkin. Etsin mahdollisia delaminaation merkkejä tuulen ulinan jatkuessa. Satoi yhä rankasti. Tärsky oli sen verran raju, että halusin karkottaa sen ajatuksistani eikä siitä puhuttu jälkeenpäin. Lokikirjaan kirjoitin lyhyesti: “rysähti SB”. Silti tapaus toistui myöhemmin painajaisunissa silloin tällöin.
Richards Bayssä en uskaltanut snorklata, koska satama-altaassa tehtiin havaintoja isokokoisesta haista. Kapkaupungissa vesi oli vain kymmenasteista, jonka takia tilasin sukeltajan pesemään ja tutkimaan pohjan. Sukeltaja ei havainnut muuta kuin loppuun syöpyneet akselisinkit, jotka vaihdettiin. Fernando de Noronhalla snorklasin useaan kertaan, mutta en omin silminkään havainnut mitään vaurion merkkejä.
Peräsimestä ja muualta oli hiukan irronnut antifoulimg-maalia. Vasta Kokkolassa, jossa vene nostettiin pohjan epoksikäsittelyä ja kylkien maalausta varten,vesilinjan alapuolella keulan lähellä todettiin laaja-alainen vaurio laminaatissa. Onneksi vanhassa Swanissa on aika tuhti rakenne!
Cornellin kirjan lukemiseen saakka olin järkeillyt, että kysymyksessä olisi saattanut olla törmäys valaaseen. Nyt tuntuu selvältä, että suuremmalla todennäköisyydellä rysäys sittenkin johtui ajelehtivasta tukista. Uppotukkiin olin kyllä törmännyt Tyynellä valtamerellä, mutta päiväsaikaan ja pienemmällä vauhdilla. Silloin jysäys ei ollut läheskään yhtä voimakas eikä se aiheuttanut minkäänlaisia vauriota.
“Do not panic” on hyvä ohje kaikkiin tilanteisiin!
Virkistystä purjehdussuunnitelmiin toivottaen,
Antero Järvinen