Matin (s/y Snoopy) ohjeita valtameripurjehdukseen
Erään circumnavigatorin tärkeät varusteet ja muutakin.
Updated viimeksi Uudessa Seelannissa Aprillipäivä 2008
(Lisätty mm. ”Maahantulomääräykset”.)
Kaoha on Mrquesan saariston polyneesiaa ja merkitsee ”Hello”.
Kerron seuraavassa Matti Lappalaisen ja S/V Snoopyn näkemyksen seilorin tärkeimmistä varusteista. Koska olen yksinpurjehtija prioriteetit ovat ehkä hieman toiset kuin ”normaaleilla” purjehtijoilla. Mielipiteeni laitteen laadusta, toimivuudesta ja kestävyydestä on:
+++ hyvä,
++ melko hyvä,
+ voisi olla parempi.
Veneeni tiedot ovat: rungon pituus 11 m, kokonaispituus 12,5 m, uppouma 12 ton, leveys 3,4 m, syväys 2,3 m, maston korkeus veden pinnasta 15,5 m + VHF antenni. Kutteri riki. Moottori on Ford Industrial Diesel 63 hp 1965 (peruskorjattu 2008).
Vaihde on kolmilapainen ruotsalainen säätölapapotkuri v 1965. Vene, moottori ja vaihde ovat kaikki 41-42 v vanhoja. Purjeasetelma on rullagenua 40 m2, rullakutteripurje 28 m2 ja läpilatoitettu iso kolmella reivillä 32 m2. Spinnua en juurikaan käytä.
Pitkillä myötätuuliosuuksilla avaan genuan ja kutteripurjeen siiviksi puomeilla ja jätän ison pois. ”Siipiä” voin veivata suuremmiksi ja pienemmiksi tuulen kovuuden mukaan avotilasta tarvitsematta mennä kannelle.
Kirjoituksessa esittämäni luettelon järjestys on mielivaltainen ja sieltä saattoi jäädä puuttumaan jotain.
Lisään semmoisen myöhemmin. Klo on 0700 paikallista aikaa ja klo 2000 Suomen aikaa.
Purjehdusreittini
Helsingistä lähdön jälkeen 16.7.2003 punkrasin Tallinnassa, sitten Bornholm, Fehmarn Sund Saksa, Kielin kanava, Osten Belgia, Madeira, Kanarian saaret, Cape Verde, sitten olin menossa Brasiliaan, mutta rikivaurio 5 deg N pakotti kääntymään luoteeseen ja päädyin joulun 2003 alla Barbadokselle, sitten Martinique, jossa vietettiin vaimon kanssa mm. karnevaalit, sitten saariketju alas Trinidadiin, jossa viihdyin 11 kk ja vietettiin vaimon kanssa mm. karvevaalit, sitten Venezuela, jossa viihdyin 11 kk ja vietettiin vaimon kanssa mm. karnevaalit ja käytiin Angel Fallsilla bussilla ja pikkukoneella, sitten matkustelin maata lisää bussilla käyden mm. Manauksessa Brasiliassa ja Suomessa olkapääleikkauksessa 2 kk.
Superit Venezuelan korallisaaret, Bonair, Curacao, Aruba, Cartagena Kolumbia, Panama, läpi kanavan, Manta Ecuador, josta matkustelin bussilla ja lentokoneella Equadoria, Perua ja Boliviaa, sitten Galapagos-saaret, Marquesas-saaret, Tuamotu-saaristo, Tahiti, josta matkustelin lautalla, rahtilaivoilla ja vaimon kanssa lentokoneella Society-saaret, Marquesas-saaret, osan Tuamotua ja Austral-saaret. Sitten Cook-saarten Rarotonga, Länsi Samoa Apia, Tonga Neiafu, Fiji Suva ja Uusi Seelanti Opua.
Euroopan rannikko on yksinpurjehtijalle hankala, koska on niin paljon liikennettä ja kalastusaluksia. Halusin kulkea sen läpi nopeasti ja vähillä pysähdyksillä niinpä Kielin kanavan jälkeen ennen Madeiraa en pysähtynyt kuin kerran Belgiassa, jonka jälkeen purjehdin pysähtymättä Ranskan, Englannin, Espanjan ja Portugalin ohi, kaukana rannikosta suoraan Porto Santoon. Matka Helsingistä Madeiralle kesti 30 vrk.
Varusteet, joita ilman en voisi purjehtia. (Vaikka Joshua Slocum purjehti yli 100 v sitten, mutta sitten hänenkin tuurinsa loppui.)
”Miehistönäni” toimivat:
automaattiohjaus C-Tronix AP9000 (korjattu 4 x) ++,
varalla Autohelm 4000ST ++ (rikki, korjattu 4 x)
tuuliohjain Seilomat 3040 + (ei käytössä),
tutka Furuno 1712 +++ (korjasin antennin mekaanisen vian itse kerran).
GPS kolme kpl: Furuno GP32+++, Garmin 72+++ ja grab bagissä SP24.
VHF 2 kpl: Icom IC M58+++, Standard Horizon HX260S taskuradio+++.
Icom VHF kanavalla 16 ja tutka 5-10 min vahdilla ovat aina purjehtiessa päällä, Furuno GPS, Garmin GPS ja kaiku ovat jatkuvasti päällä rannikon ja matalan läheisyydessä, tuulimittari Autohelm ST30+++ on päällä tarvittaessa.
Merikortit ja pilot kirjat, joista tällä hetkellä on käytössä
Jimmy Cornell World Cruising Routes+++,
Michael Pocock The Pacific Crossing Guide++
Warwick Clay South Pacific Anchorages++.
Itämeren eteläosassa käytin Puuskaniemen Merikarhulta, Tapsilta kopioituja tanskalaisten ja saksalaisten kirjojen sivuja. Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa käytin kirjaa Imray: The Cruising Almanac 2003-4 +++ ja Hafenhandbuch Nordsee+++.
Englannin kanaalista Kanarian saarille käytin kirjaa Revierfuhrer Atlantik+++. Atlantin ylitys tapahtui kirjalla Atlantic Crossing Guide by R.C.C.+++ Pilotage Foundation.
Karibialla käytin pääasiassa Chris Doylen kirjoja+++.
Merikortit olen ostanut suurimman osan lentorahtina USA:sta mustavalkoisina kopioina 80 gram paperilla $7 per kpl Bellingham Chart Printers, email:sales@tidesend.com ++.
Osan olen saanut tutuilta vanhoja rahtilaivoissa käytössä olleita kortteja. Karibian windward ja leeward saarien ja Hollannin karttasarjat ostin seiloreilta Venelehden ilmoituksen perusteella.
Trinillä sain kopioida kortteja seiloreilta. Siellä oli hyvä kopiopalvelu. Kaveri haki karttarullan ja toi seuraavana päivänä laadukkaine mustavalkoisine kopioineen takaisin. Maksoi muistaakseni $2,5 per A1 merikorttilehti.
Kaupasta olen ostanut tähän mennessä 5 kallista korttia $30-40 per kpl Itämeren ulkopuolelta. Mustavalkoisia kortteja on mukava värittää, jos ei ole muuta tekemistä.
Monissa pitkänmatkan veneissä on tutka. Minulle se on välttämätön, että voin nukkua. Mutta siitä on hyötyä joka veneelle varsinkin pimeällä. Se mm. varoittaa lähestyvästä sadepuuskasta yleensä aikaisemmin kuin mitä vahti voi huomata pimeänä kuuttomana yönä. Tällainen puuska voi olla voimakas. Tyynellämerellä on myös päiväntasaajan molemmin puolin +- 10 deg suuri joukko valaisemattomia 220 kg painavia sääpoijuja, jotka näkyvät tutkassa. On kyllä harvinainen sattuma jos tällaiseen osuu, mutta osuinhan minäkin suureen poijuun Englannin kanaalissa. Tutkasta on myös helppo huomata onko lähestyvä laiva törmäyskurssilla. Minulla oli ensin JRC 1000, mutta se osoittautui heikkotehoiseksi ja sen antenni on myös mielestäni liian pieni .
Minulla oli myös hyvä venäläinen sekstantti ja taulukot ja osasin niitä käyttää, kiitos Helsingin Navigaattoreiden hyvän kurssin, mutta möin laitteen asian harrastajalle. GPS on nykyaikaa, niin paljon tarkempi ja helpompi käyttää. Jotkut pitävät sekstanttia varalla jos salama iskee veneeseen ja tuhoaa GPS:n. Näin on joskus käynytkin.
Hyvä kertomus siitä mitä veneen sähkölaitteille ja kipparin aivoillekin voi tapahtua kun salama iskee maston huippuun löytyy lääkäri David Foremanin kirjasta Tuesday`n`me, info@bosun-press.demon.co.uk £14.99, tai suoraan Davidilta: docdavid.foreman@virgin.net , jolloin kertokaa minulta terveisiä. Kirja kertoo single hand seilorin vuoden purjehdusmatkan Brasiliaan e-mailien muodossa ja on viihdyttävää luettavaa. Mukana on videoitu CD. Mahdollisuus, että salama iskee teräsveneeseen on paljon pienempi, koska teräsmassa ”hylkii” salamaa. Jännite ei tahdo nousta tasolle, jossa varaus purkautuu. Muovivenemies voi laittaa GPS:n uuniin turvaan, Faradayn häkkiin.
Varusteet joita en ole tarvinnut, mutta pidän tärkeinä
Pelastuslautta RFD Lifeguard ISAF (2008) ja Arimar 4 capsule (2000) +++??? Jouduin ostamaan uuden RFD lautan kun Arimarin huoltofirma sanoi sitä ”Mikkihiirilautaksi”, eikä sopivaksi Etelämerelle.
EPIRB MacMurdo 406 Mhz+++??? ja Jotron 121,5 MHz+++??? Polttomoottoripumppu 1,45 KW 15000 L/h++??
Lääkkeitä, siteitä ja lastoja, luunmurtumaan, kovaan särkyyn, ruhjevammaan, palovammaan, silmäsairauteen, malariaan, umpisuolen tulehdukseen ja muuhun tulehdukseen.
Laskuvarjoankkuri Para-Anchors 18 ft, mutta uskon että se on liian hankala käyttää yksin, joten myyn sen sopivasti.
Minulla on myös myrskyfokka, mutta luulen että jos joudun myrskyyn yritän selviytyä pienellä kolmiolla kutterirullapurjeessa ja kolmosreivillä isossa tai sitten ilman purjeita lasketellen myötätuuleen ajoankkuri perässä. Myrsky liikkuu nopeammin kuin vene ja loppuu aikanaan.
Ajoankkurina voin käyttää kartion muotoista pressukankaista vetoankkuria tai olutkoria, joista molemmista minulla on hyviä kokemuksia tai 100 m pitkää köysilenkkiä, joka on helpompi poistaa kun tuuli alkaa asettua. (Olen nyt keksimässä uutta vetoankkuria, josta saattaa tulla maailman menestys.)
Jos teillä on online mahdollisuus veneessä seurata säätiedot Internetin välityksellä niin mahdollisuus joutua myrskyyn on pieni.
SSB radiolla saa myös säätietoja eri seiloreiden nettien kautta.
Varusteet, joita myös pidän tärkeinä
Kiikarit 2 kpl: Steiner Sailing+++ ja Bresser Binocom+++.
Sekuntikello 2 kpl.
Järki pelaa vielä, mutta liha on heikko siis sähköinen ankkurivinssi Lofrans 1000W+ (Kansikytkimet uusittu 2 x ja kaksoissolenoidi kerran), pääankkuri CQR 24 kg ketju 60 m nostinketjua 8 mm ++ (parempi olisi pidempi 10 mm tavallista ketjua), vara-ankkurit 16 kg Bruce ja 13 kg Danfors, (Olen ajatellut vaihta Brucen saksalaiseen Plough ankkuriin.)
Elemax SHX1000 (2007)+++ ja varalla Honda 1000i generaattori +++ (huollettu N.Z.). Niillä voin käyttää sähkötyökaluja ja ladata akkuja (Honda 2000 olisi parempi. Sillä voisi käyttää myös kunnon pölynimuria ja ladata 70 A teholla).
Iridium satelliittipuhelin++,
Muita varusteita:
pätkä 10 mm lyhytlenkkistä ja pitkälenkkistä ketjua + 12 mm rst pultteja + isoja aluslevyjä + Stalock 8 mm vaijeripääte + pari toglea + 16 m 8 mm rigivaijeria. (Korjattu jo yksi taka-alavantti ja ylävantti ankkurissa, katkaisemalla katkeamassa oleva alapääte pois ja lisäämällä Stalock + pätkä ketjua.)
Nokia matkapuhelin+++,
taskulamput 4 kpl (menevät rikki), otsalamput 2kpl, työkalut (ruostuvat), käsivalonheitin 2 kpl+++,
SeaMax eletrooninen maailman merikortti +++ on kolmessa laptopissa.
Otan siitä tarvittaessa Lexmark Z23 printerillä kopioita.
Waecon Mobitronic Pocket Power 740-012PP inverter 300W +++,
kolme laptoppia+. Vain uusi (2008) täysin kunnossa. Kotilaptop kestää veneessä tropiikissa yleensä korkeintaan 2 v. Merkillä ei ole väliä. Tietokoneesta on kuitenkin tullut vakiovaruste pitkänmatkanveneessä ja arvioisin että yli puolella seiloreista on GPS kytkettynä elektrooniseen merikartaan, usein SeaMaxiin.
Kumijolla Carib++ ja 5 hp Yamaha+++,
digikamerat Fuji S8000, Praktica DCZ6.8 Olympus u600+++(korjattu),
SSB radio Icom 735+++, ATU SGC 230 ja takaharusantenni+++.
Kaiku 2 kpl: Navman multi 3100+++ ja Nasa Taget 2,
Loki 2 kpl: Navman+++ ja VDO (rikki),
FM autoradio Panasonic DFX100N+++, munakello 2 kpl (vaikea löytää kestävää), puhallettava merkinantotorvi+++ ( paineilmalla toimiva ruostui puhki ja sähköinen ei toimi),
kannettavat maailmanradiot 2kpl: Sangean ATS 818CS nauhurilla++ (nauhuri rikki), SONY ICF-SW7600G+++,
Furuno Navtex NX-300+++(Toimi Euroopassa ja Karibialla, mutta ei täällä keskellä Tyyntämerta),
Nestekompassi Plastimo Olympic 135 (Se näyttää väärin teräsveneessä, mutta käytän sitä suuntimana jos/kun GPS ei toimi.),
ajokortti, englanninkielinen todistus venevakuutuksesta ja sairasvakuutuksesta, kansainvälinen rokotustodistus, reseptit, Venetodistus, VHF ja SSB:n LRC-lupa.
Grab bag
Jos veneen joutuisi jättämään ja siirtymään pelastuslauttaan minulla on grab bag, joka koostuu kolmesta nyssäkästä. Pieni vesitiivis tynnyri (Etola), jossa on paristolla toimiva GPS, homing EPIRB 121,5 KHz, reseptilääkkeitä 15 pv, haavalaastaria, haavanpuhdistusaine, aurinkovoide, paristoja, suklaata, sardiineja, hedelmäsäilykkeitä, lihasäilykkeitä, taskulamppu, kello, linkkuveitsi.
Vesitiivis säkki, jossa on märkäpuku, hölkkäpuku ja päähine ja johon lisään Iridium satelliittipuhelimen + varaparistot, käsivhf-puhelimen ja EPIRB 406 MHz.
Kolmas nyssäkkä on juomavettä 9 L 1,5 L pulloissa.
Vakuutukset
Tästä on tullut huomattava ongelma. Venevakuutusta ei tahdo enää saada suomalaisilta yhtiöiltä Karibiaa, joskus Eurooppaa, kauemmaksi ja matkavakuutuksen saaminen yli 3 kk kestävälle matkalle on myös ongelma. Iso ongelma se on, jos on Suomesta poissa yli 6 kk vuodessa, eli ei ole enää KELAn tarkoittama ns. Suomessa pysyvästi asuva henkilö.
Veneilijät ovat kalastelleet vakuutuksia vaihtelevalla menestyksellä ulkomailta. Jos on uudehko merkkivene, se onnistuu, mutta vanhalle itsetehdylle veneelle on mahdotonta saada vakuutusta ilman surveytä, joka maksaa paljon.
Suomessa on vain kansainvälisesti hyväksyttyjä laivojen tarkastajia esim. Norske Veritas. Laivatarkastajan veloitus olisi ollut v 2001 noin 20.000 mk.
Yhä useampi vene seilaa maailmalla ilman vakuutusta. Erään jenkkikipparin resepti oli seuraava, kun he eivät saanet vakuutusta veneelle. ”Järjestettiin itsemme lähes varattomiksi ja vene on lasten nimissä.” Täysin varaton ei kai saa luottokorttia. En kysellyt enempää tästä epäilyttävästä asiasta. Minä sain pitkän kädenväännön jälkeen vakuutusyhtiöltäni, jota olen käyttänyt kohta 40 v, ihan hyvän ja ”normalihintaisen” venevakuutuksen eli siis 4 x Itämeren vakuutuksen hinta ja omavastuu 1700 €, mutta sovittiin, että en kerro muille, koska heillä ei ole tarkoitus ruveta myöntämään näitä vakuutuksia. Yksinpurjehtiminen ei kuulemma ollut ongelma, koska tilastojen mukaan yksinpurjehtijoille sattuu jopa vähemmän vahinkoja kuin muille.
Sairasvakuutuksen saaminen oli lähes yhtä suuri ongelma, eikä ikäni, silloin 64 v parantanut asiaa, mutta sain lopulta senkin kohtuuhinnalla. Vihjeenä teille jotka vielä etsitte on: Kysykää Fenniasta.
Purjeet ja moottori
Purjeiden pitäisi olla purjeveneen moottori, vahvat ja hyvin istuvat, mutta moni purjevene kulkee huonosti heikossa tuulessa, koska purjevarustus on liian raskas.
On hankittu rullapurjeet ja niin vahvat, että ne ”kestävät varmasti”. Heikossa tuulessa ja mainingissa raskaat purjeet läpsyvät armottomasti. Se ei ole hyvä purjeille eikä sitä voi kauan kuunnella eikä katsella, vaan purjeet otetaan pois ja laitetaan moottori käyntiin. Heikkoa tuulta voi kestää päiväkausia. Olen juuri ollut 2 vrk 1-3 m/s tuulessa.
Voihan purjeveneellä ajaa koneella. Tästä syntyy kuitenkin se ongelma, että polttoaine ei tahdo riittää ja pitemmällä aikavälillä kone ja voimansiirto kuluvat ennen aikojaan. Valmistaja on tuonut jälleen uuden moottorin markkinoille. Se on äänettömämpi, pienempi, kevyempi ja saattaa kuluttaa karvan verran vähemmän polttoainettakin, mutta ei kestä matti meikäläisen käytössä 12000 h.
Nykyaikaiset kevyet purjeveneiden koneet eivät ole teollisuusmoottoreiden veroisia. Moottorin pitäisi olla riittävän iso eli yleensä suurempi kuin valmistajan asentama standardikoko. Se kyllä kuljettaa venettä runkonopeudella, ”kaasu pohjassa”, mutta jos kone olisi 30% voimakkaampi se kestäisi paljon kauemmin kun voisitte ajaa yleensä korkeintaan ½ – ¾ teholla.
Kilpapurjehdusta harrastaneiden veneissä on yleensä myös kevyentuulen purjeita ja niitä käytetään. Kun veneen lokikirjaa katsoo ja näkee jatkuvasti konetunteja voi melkein arvata että veneessä ei käytetä kevyentuulen purjeita. Minulla on myös tämä ongelma. On kyllä spinnu, mutta sen virittäminen ja pois ottaminen yksin on hieman hankala ja vaarallinenkin toimenpide varsinkin jos tulee kiire ja kaikki ei luista niin kuin pitäisi.
Aion tutkia Uudessa Seelannissa voisiko keulaan asentaa rulladrifterin, joka pitäisi olla helpompi käyttää.
Suomessa leikattu rullapurjeen etureunan aurinkosuoja kestää 2-3 v tropiikin armottoman auringon käsittelyssä.
Jouduin uusimaan sen paksuun sprayhood-kankaiseen, joka on yleisesti täällä käytössä. Kun purje on rullattu aurinkosuojan tulee peittää purje kokonaan. Jos valkea purjekangas jää näkymään, ns. karamellikuvio, se repeää siitä vertikaalisesti ensimmäiseksi, vaikka purjekangas muualta tuntuisi uudenkankealta.
Kiinnitysköydet
Tutustuin Tahitissa uuteen isoon teräspurkkariin, jossa oli sekä keulassa että perässä molemmin puolin 200 m köysikelat 18 mm köyttä siis 4 kelaa ja 800 m köyttä. Vene oli menossa Patagoniaan, jossa kiinnitytään rantaan, koska on niin äkkisyvää. Suomen saaristossa toimineet pitkät köydet riittävät for TheCoconut Milk Run.
Minulla on 3 kpl 50 m pitkiä köysiä. 4 kpl veneen pituisia köysiä ja muutama lyhyempi kiinnitysköysi. Pitkiä köysiä tarvitaan joskus kiinnityttäessä rantaan ja jos olette suunnitelleet vetävänne mahdollisessa myrskyssä ajoankkuria tai köysilenkkiä jarruna.
Alle 18 mm kiinnitysköysiä ei kannata hankkia. Ohuempikin kestäisi monessa veneessä, mutta paksumpi köysi kestää hankausta kauemmin ja sellaiseen tilanteeseen joutuu joskus. Halvimmat muoviköydet vanhenevat auringossa. Joskus on tälläinen ihan hyvän näköinen tuumainen köysi katkennut Panaman kanavassa. Taikauskoiset epäilevät että kanavan rakennustöissä kuolleet tuhannet rauhattomat sielut aiheuttavat näitä kepposia.
Valot
Valotekniikka on kehittynyt kovasti. Nykyään saa ledivaloja, joiden virrankulutus on paljon pienempi kuin hehkulamppujen siis veneeseen omiaan. Kulkuvaloista ja niiden käytöstä on viranomaisten määräykset ja uskon että niitä kannattaa noudattaa. Silloin tällöin näkee kuitenkin omia virityksiä. Esim. ankkurivalona käytetään terävästi vilkkuvaa strobe-valoa. Se näkyy kieltämättä hyvin, mutta saattaa olla että jos tulee törmäys ja asia viedään oikeuteen strobin käyttäjä häviää.
Samoin sumussa tai sateessa ajetaan kaikki mahdolliset valot päällä. Vastaan tuli kerran Kattekatissa vene, jossa oli sekä moottorilla-ajovalot että tricolor ja vielä ankkurivalo. Ensin arvelin, että joku hinaus on tulossa.
Harvinaista ei ole sekään, että avomerellä liikutaan ilman valoja sähköä säästäen. ”Onhan meillä aina vahti ulkona. Voihan valot laittaa päälle jos joku näkyy.” Entäs jos vastaan tulee toinen joka ajattelee samalla tavalla? Tropiikin kuuttomassa, pilvipeitteisessä yössä ei nää paljon mitään ennen kuin kolahtaa.
Koska minulla ei ole vahtia ulkona noudatan aina kulkuvaloissa viranomaisten määräyksiä ja lataan sitten, jos tarve tulee. Ankkurissa pidän mastonhuippuvalon lisäksi avotilavaloa, kuten moni muukin. Se auttaa pitämään varkaat poissa.
Maahantulomääräykset
Pilot-kirjoissa kerrotaan maahantulomääräyksistä. Ongelma on se, että kirja on joiltain kohdin vanhentunut jo painosta tullessaan. Yleisesti käytetään myös vanhempia second hand painoksia.
Aikaisemmin tietämättömyys maahantulomääräyksistä ei ollut kauhean vakavaa ja vielä tänäänkin saarilla annetaan paljon anteeksi. Jotkut maat ovat 9/11 jälkeen koventaneet linjaa. Esim. Australiasta tiedetään 2 tapausta, joista ensimmäisessä vanhempi hollantilainen pariskunta, tulossa purjeveneellä Uudesta Seelannista, sai AU$2000 sakkoa kun ei noudattanut Australian maahantulomääräyksiä joissa veneen tulee ilmoittaa viranomaisille 96 h etukäteen saapumisestaan ja toisessa Amerikkalainen purjevene, joka oli tulossa New Caledoniasta, sai samasta syystä sakkoa $4000 ja joutui maksamaan oikeudenkäyntikulut $15.000, kun valitti tuomiosta.
Joillakin mailla on 48 h etukäteen ilmoitusvelvollisuus. Kannattaa ottaa lähtömaasta selvää mitkä ovat kohdemaan määräykset.
WC ja roskaaminen
Euroopan maissa vaaditaan, että veneessä on septitankki. Karibialla yleisesti ottaen ei sellaista vaadittu. Poikkeuksen tekee USA, jonka vesillä se vaaditaan. Myös Panaman kanavassa se vaaditaan ja Uudessa Seelannissa. Jos sitä ei ole voi hankkia Porta Potan, jolla kuulemma selviää.
Minä vaihdoin Trinillä rosteri septitankkini muoviseksi vesitankiksi ja ilmoitin tunnollisesti Panaman kanavan veneen mittaajalle ja tarkastajalle (admeasurer), että septitankkia ei ole. Hän ruksasi tarkastuspöytäkirjaan, että Porta Pot on hankittava. En kuitenkaan hankkinut, koska viisaammat kertoivat että se on vain papereiden täyttämistä. Ei sitä kukaan myöhemmin kysy eikä tarkasta ja onhan sulla sankoja. Voit näyttää niitä. Ja niin siinä kävi. Advisory (kanavapilot) ei edes katsonut sitä pöytäkirjaa.
Uudessa Seelannissa Opuan Marinassa täytyi wc-pytty sulkea suurella muovitarralla niin kauaksi aikaa kun oli marinassa, jos ei ollut septitankia. Roskaamisesta on merilaissa tarkat määräykset. Niitä voi lukea esim. Panaman Balboassa merikorttimyymälässä tai netissä. Alle kolmen mailin päässä rannikosta ei saa heittää mitään mereen. Sen jälkeen määräykset lievenevät asteittain, mutta jätteen on oltava pieniksi paloiksi (max. 1” läpimitaltaan) murskattua ja muovipusseja tms. ei saa heittää mereen koskaan missään.
Tämä johtuu mm. siitä että merikilpikonnat, jotka syövät meduusoja luulevat niitä ateriaksi, sotkeutuvat niihin ja tukehtuvat. Sitten voi roskaamisesta olla paikallisia tiukempia määräyksiä.
Lääkkeet
Monet senioripurjehtijat syövät joka päivä pillerin tai useampia, niin minäkin. Otan kolme reseptilääkepilleriä joka päivä plus vitamiinipillerin ja joskus särkylääkepillerin ja illalla puolikkaan Imovania.
Lisäksi tärkeitä ovat haavan puhdistusaineet: Betadin ja isopropyl alcohol ja nauhasta katkaistava haavalaastari ja ripulilääke Imodium, koska syön melko estottomasti paikallisia ruokia mitä tahansa ja missä tahansa.
Reseptilääkkeeni ovat tavanomaisia suomalaisten käyttämiä ja niitä on voinut ostaa kaupungeissa farmaciasta eri maissa. Ostan yleensä 6 kk satsin kerralla. Suuremmasta määrästä voi saada pienen alennuksen.
Suomenkieliset vanhat reseptit ovat yleensä kelvanneet. Maailmalla ei olla turhan tarkkoja ja paikallinen lääkäri kirjoittaa reseptin pienestä maksusta jos vaaditaan.
Lääkkeiden nimet saattavat vaihdella maittain vaikka kysymyksessä olisi saman tehtaan alkuperäisvalmiste. Kannattaa ottaa mukaan pakkauksen tuoteseloste. Siinä on manittu ns. vaikuttava aine, jonka perusteella farmaseutti löytää vastaavan tuotteen.
Puolikehitysmaissa oli usein tarjolla vastaava intialainen, brasilialainen tm kopio huomattavasti halvemmalla. Farmaseutti väitti Panamassa, että paikalliset ostavat vain kopioita ja pysyvät niillä hyvin hengissä.
Ostan kuitenkin aina alkuperäisiä. Hinnat vaihtelevat. Kannattaa pyytää tarjous useammasta liikkeestä ja tarkastaa lääkkeen viimeinen käyttöpäivä pakkauksesta. Esim. Trinillä hintavaihtelu oli 30% ja Panamassa meinasin saada vanhaksi meneviä lääkkeitä. Se oli kyllä tahaton virhe. Myyjä ei huomannut ajatella 6 kk eteenpäin.
Yleensä kaikki farmaciat ovat olleet asiallisia ja mielestäni ammattitaitoisia. Ranskan saarilla on kontrolloidut samat hinnat kaikilla. Uudessa Seelannissa suomalaiset vanhat reseptit eivät kelvanneet vaan jouduin hakemaan lääkäriltä uudet hintaan 35 €, mutta tulihan siinä samalla selvitettyä muutakin.
Samat lääkkeet olivat puolta halvempia kuin Suomessa, eikä N.Z. valtio avustanut ollenkaan.
Sähkön tuottaminen
Sanotaan, että nykyaikaisessa purjeveneessä ei ole koskaan liikaa sähköntuottovälineitä.
Minulla on kaksi varsinaista tapaa tuottaa nopeasti enemmän sähköä. Voin käyttää dieseliä jossa on kaksi laturia Balmar 75A+++ ja Lucas 35A+++. Balmar lataa käyttöakuja 4 kpl US Power 6V+++ = 450Ah kolmiportaisen Balmarin säätimen kautta+++ ja varalla poiskytkettynä on 2 kpl Johnson Controls UPS akkuja+++ = 150Ah.
Lucas lataa starttiakkua N.Z.100Ah. Useimmiten lataan kuitenkin maasähkösäätimen Dolphin 40 A+++ kautta Elemaxilla (Honda) +++230 V = 38A.
Ranskalainen olkalaukun kokoinen säädin on niin sufistikoitu, että odotan milloin se alkaa puhua. Elemax on pysyvästi ulkotilassa katoksen suojassa.
Sitä ja perämoottoria varten on peräkannella 85 L bensaa. Lisäksi on 120W aurinkopaneeleita +++, tuuligeneraattori LVM 3+++ , Aquair vetogeneraattori+++ (hai puri roottorin siivet poikki ja valmistaja ei vastaa kyselyihini).
Kun tarvitaan heti lisää latausta, niin se on Honda tai diesel.
Goflkärryakkujani seuraan useita kertoja päivässä Xantrex mittarin kautta. Se on monipuolinen tupakkiaskin kokoinen laite, joka kertoo akkujen jännitteen tarkasti, jäljellä olevan Ah-määrän, sen hetkisen virran kulutuksen ja ladatessa latauksen määrän. Yritän pitää akkujen täyttöasteen välillä 70-95%.
Elektroniikka ja varusteet yleisesti
Minulla on ollut vähiten ongelmia Furunon ja Icomin tuotteiden kanssa, enkä enää osta muita merkkejä, jos Furuno tai Icom on saatavissa. Autohelmin tuotteet ovat myös toimineet kiitettävästi niin kauan kuin niitä on käytetty ohjeiden mukaisesti. Mekaanisissa pentteripumpuissa ostan vain Whalen tuotteita. Ne ovat luotettavia.
Pakoputken merivesipumppuna minulla on Jabsco. Heidän tuotteensa ovat kalliita, mutta en osta enää kenenkän muun hihnavetoisia pumppuja. ”Jabsco on kestävin”.
Honda generaattorini on super, parhaita hankintojani. Aurinkopaneelit ovat yleensä pitkäikäisiä, mutta suolavesi on niillekin myrkkyä ja johtoliitokset pyrkivät hapettumaan. Kaikki merkit eivät kestä kauan meri-ilmastossa. Tuuligeneraattorini (second hand) jumiutui lopulta aherrettuaan ilman vikaa 18 v. Sitä ei voinut enää korjata. Otin käyttöön varalla olleen samanlaisen käytetyn.
Vesigeneraattori lienee yhtä kestävä, paitsi että hai puri poikki potkurin siivet. Kun käytän halpoja autotarvikkeita paljon ongelmia tulee niistä, mutta ei aina. Esim. Bilteman makeavesipumppu kesti jatkuvaa käyttöä 7 v ja voin sen ehkä kunnostaa. Bilteman dieselsiirtopumpussa on jo 12 v menossa! Jos laskee vain hankintakuluja Bilteman tuotteet ovat tulleet kaikkein halvimmiksi. Samalla venetarvikehinnalla saa monesti useita vastaavia Biltematarvikkeita, jotka ovat kestäneet yhteensä aina reilusti kauemmin kuin venetarvike. Ongelmana on se että tärkeä tarvike voi pettää pahassa paikassa. Toinen ongelma voi tulla siitä, että maailmanmerkkeja on saatavilla venetarvikeliikkeistä maailmalla, mutta vain sattumalta Bilteman myyviä tuotteita. Ford teollisuusdieselissäni, valmistusvuosi 1965, menivät öljyt ja vedet sekaisin ensin Tahitissa. Pari vierekkäistä kannenpulttia kiristyi ¼ kierroksen ja vuoto loppui. Vuoto alkoi uudelleen Samoalla, ja loppui laittamalla Radiator Leak Stoppia 4 pulloa jäähdytysvesikiertoon. Uudessa Seelannissa kone peruskorjattiin. Viimeinen pieni vuoto oli ollut märkäputkien alapään kumitiivisteen kautta, mutta bloki oli hyvä ja vain nokka-akselin kahdessa nokassa oli vähän ruostevauriota ja kulumaa, jotka metalliruiskutettiin ja hiottiin. Vaihdettavat sisäkalut pantiin uutta. ”Kestää taas seuraavat 20 v”, oli loppulausunto. Olihan se pyörinyt hyvällä huolenpidolla jo 20v edellisestä peruskorjauksesta. Sen paremmaksi ei venemoottori voi enää tulla.
Keulaan olen aikonut laittaa eteenpäin näyttävän kaiun, vaikka kyllä gasti keulassa lienee parempi tähyilemään coral heads. Jos jollain on kokemuksia tälläisesta kaiusta, niin kertokaa: matti_lappalainen@yahoo.com
Polttoaineet
Dieseliä mahtuu tankkeihini 550 L ja bensaa kannelle muovikannuihin 85 L. Päivätankki 85 L syöttää painovoimalla moottorille polttoainetta. Polttoaineita on aina ollut riittävästi.
Belgiasta Trinille kului dieseliä 10:ssä kuukaudessa 400 L eikä tarvinnut pihistellä. Venezuelassa oli halpaa; 450 L dieseliä + 38 L bensaa maksoi yhteensä $12 (kaksitoista dollaria)!
Yleensä saa maasta lähtiessä ostaa verovapaata dieseliä, joka on noin samoissa hinnoissa kuin verovapaa Suomessa. Verollinen on yleensä halvempaa kuin verollinen Suomessa paitsi Ranskan saarilla missä verollisen hinta on lähes sama kuin Suomessa. Maksoin verovapaasta dieselistä Tahitissa kesäkuussa 2007 0,56 €/L ja verollisesta pensasta 1,24 €/L. Bensaa ei yleensä saa verottomana, mutta se on yleensä halvempaa kuin Suomessa.
Polttoaineiden laadusta en ole kuullut moitteita. Vähän vettä ja moskaa saattaa tietysti saada melkein mistä hyvänsä. Ostin Opuassa N.Z. West Marinen markkinoiman sihtisuppilon (30 €), jota pidetään hyvänä. Saa nähdä kuinka hyvin se toimii.
Karibialla polttoainetta myyviä satamia on melko lyhyin välimatkoin tai kylästä voi hakea jerrykannulla. Tyynellämerellä joutuu yleisesti purjehtimaan satoja maileja seuraavaan tankkauspaikkaan.
Useimmat pitkänmatkan veneet käyttävät kaasua ruoanlaittoon. Eri maissa on erilaisia kaasupulloja ja määräyksiä, jotka saattavat vaikeuttaa suomalaisen pullon täyttämistä. Minulla on liikaakin kaasua eli 2 x 11 kg, joka kestää käytössäni noin kaksi vuotta. Etuna on se, että kun ensimmäinen pullo tyhjenee on vuosi aikaa etsiskellä täyttöpaikkaa ja aina se on löytynyt.
Itse asiassa tuntuu siltä, että kaikkialla missä ulkomaalaisia veneitä on runsaasti liikkeellä kuten esim. Karibialla minkälaisen pullon tahansa saa täytettyä täyttöasemalla ja suosituissa marinoissa tämä hoituu marinan toimesta pienellä palvelumaksulla.
Jenkkiseilorit kertoivat, että suomalaista 11 kg pulloa ei voi heillä täyttää ja Mantassa Ecuadorissa ilmoitettiin, että ei onnistu. Martiniquella, Venezuelassa ja Tahitissa ei ollut ongelmaa.
Lämmityslaite
En ole vielä sitä kaivannut. Jos seuraa The Coconut Milk Run-reittiä ei tarvitse lämmityslaitetta. Uudessa Seelannissa Pohjoissaarella saattaa lämpötila marraskuun alkupuolella yöllä laskea alle 10 C samoin Välimerellä alkukeväällä, mutta niistä selviää villapaidalla ja makuupussilla. Marinoissa voi käyttää sähkölämmitintä.
Viihtyvyytä lisäävät varusteet
Tropiikissa on veneessä melkein aina päivällä ja usein yölläkin liian kuuma. Mitä enemmän on avattavia luukkuja ja ikkunoita sen parempi viihtyvyyden kannalta. Windscoop auttaa myös. Auringonpuolen luukut ja ikkunat pitää voida peittää tai varjostaa. Minulla on ikkunoihin tehty pahviset lätkät, joiden ulkopuoli on päällystetty foliolla. Pieniä tuulettimia voi sijoitella esim. pentterin seinään kokille ja punoittavan, lievää lämpöhalvausta potevan, juuri räntäsateesta saapuneen gastin punkan seinälle. Melko kestävän ja vähävirtasen tuulettimen saa tietokoneen pikkutuulettimesta.
Itikkaverkot pitää olla yöllä auki pidettäviin luukkuihin. Kärpäsille ja itikoille on tarjolla monenlaisia tuhoajia, mutta ne kuluttavat yleensä sähköä tai myrkyttävät ilmaa. Mistähän saisi vielä vanhanaikaista kattoon ripustettavaa kärpäspaperia.
Vesikone on kallis ja huoltoa vaativa, mutta lisää viihtyvyyttä. Voi peseytyä ja huuhtoa useammin makealla vedellä isompikin joukko ja juomavedestä tulee puhdasta. Minulla on Triniltä hankittu Echo-Techin+++ saksalaisella pumpulla varustettu laite, joka tuottaa 32 L/h ja kuluttaa 19A. Nyt 2,5 v käytön jälkeen se toimii edelleen hyvin paitsi että molemmat painemittarit ovat menneet epäkuntoon ja virtapiiri meni kerran oikosulkuun asennusvirheen takia ja olisi voinut syntyä tulipalo. Hienosuodatinpatruunan, 20 microns, olen vaihtanut 3 x, rst karkeasuodattimen (ruostui) vaihtanut kerran ja puhdistanut useita kertoja , cloridin poistosuodattimen patruunan (5 microns) vaihtanut kerran ja pumpun öljyt vaihtanut 2 x. Laite on yhden henkilön tarpeiksi liiankin tehokas. Kaikki tankkiin kaadettu vesijohtovesi kulkee kahden Whalen hopea-hiilisuodattimen läpi.
Jääkaappi tai -boxi on tarpeellinen. Minun Waeco Coolmatic 35 L boxi +++ riittää yhdelle hengelle ja vie vähän virtaa, mutta asennusohjeita kannattaa noudattaa (sijoittaminen ja virtajohdon paksuus).
Viihde-elektroniikka viihdyttää. Monilla on televisiokin veneessä ja jenkeillä on joskus keskusilmastointi, pyykinpesukone ja lähes kodin keittiön verran koneita (jääpalakone on tärkeä), mutta silloin tarvitaan jo kallis erillinen dieselgeneraattori.
Sukellusvarusteet
Sukellusvarusteista voi olla käytännön hyötyä veneen kunnossapidossa. Panaman Colonin marinassa viereisen veneen itävaltalainen kippari vaihtoi pohjassa seisten potkuriakselin perälaakerin. Lähes kolme isoa pulloa ilmaa siinä meni. Vaikeinta oli saada potkuri irti kun vedessä ei saa syntymään kunnon lyöntivoimaa. Isla Cochen rannassa alkoi ranskalaisen iso Triniltä halvalla ostettu teräsmoottorijahti vuotaa pikkasen. Kippari löysi pienen vuotokohdan tutkimalla pilssiä. Pilssipumppu pystyi pitämään vuodon kurissa. Kippari otti palan faneria ja sen päälle kakun vedessä kovettuvaa epoxia, puki scubavehkeet päälleen ja sukelsi tutkimaan vuotokohtaa altapäin. Hän löysi kohdan ja painoi faneripalan sen päälle, mutta nyt repesi paljon isompi reikä josta epoxi meni läpi ja vesi alkoi tulvia veneeseen. Vaimo sai sisäpuolelta tyynyn reiän päälle, mutta isompi 1 KW pumppukaan ei pystynyt pumppaamaan riittävästi ja vedenpinta pilssissä kohosi. Pariskunta sai lopulta faneripalat ja epoxia reiän molemmin puolin, mutta silloin veneessä oli jo 5 ton vettä ja vene oli ajettu lähes hiekkapohjaan kiinni uimarantaan. Seurasin Bahia Redondan yardilla kun veneeseen hitsattiin pari m2 uusia pohjalevyjä.
Tahitissa poijussa ollut uusi iso englantilainen katti Lagoon 500 pudotti Volvon taittolapapotkurinsa. Vettä oli 13 m ja kippari scuubasi pohjaa tuntikausia, mutta ei löytänyt 2300 € potkuria. Vene pystyi poijussa kiertämään melko laajaa ympyrää, eikä ollut varmaa mihin suuntaan potkuri oli pudonnut.
Etsintää haittasi se että pohjassa oli mahdottoman paljon tyhjiä viinipulloja ja oluttölkkejä.
Monet joilla on scubalaitteet pudistavat joskus pohjan. Minulla on ne myös, mutta kyllä se oli lähes turha ostos. Vedessä ei Snoopyyn voi tehdä juuri mitään remonttia. Säätölapapotkurin poisotto on hiin hankala toimenpide että sitä en haluaisi lähteä vedessä yrittämään. Lisäksi joku pienistä osista saattaisi pudota ja kadota kokonaan. Pohjan puhdistus on oikeastaan ainut toimenpide jonka voi tehdä, mutta kun olen nostanut veneen ylös joka vuosi niin pohjakin on tullut samalla puhtaaksi.
Potkurin olen puhdistanut aina ennen purjehdusta pitemmän paikallaan olon jälkeen parilla vapaalla sukelluksella. Varsinaista scubailua varten laitteeni ovat myös oikeastaan turhat. Ohjeiden mukaan yksin ei saisi sukeltaa siis on mentävä etsimään buddy ja sellainen löytyy diving centeristä, josta saa myös laitteet. Omien laitteiden kuljettaminen ei maksa vaivaa, sillä niiden käytöstä saa alennusta vain vähän, Grenadassa se oli $10. Sukelluksen jälkeen täytyi pulloni täyttää taas ilmalla josta palvelusta diving center veloitti $10. Sukellusfirmat tietävät hyvät paikat missä on kaloja, kaunista korallia ja kilpikonnia ja toiminta on turvallista kun on useampi sukeltaja ja diving master mukana. Diving centereitä on Karibialla purjehdusreittien varrella monia. Siellä voi myös suorittaa muutamassa päivässä PADI-kortin miellyttävässä ympäristössä kohtuuhinnalla.
Jos haluaisi itse sukeltaa korallisaarilla mielen tahtoen pitäisi hankkia pullojen täyttökompressori.
Veneen pohjan puhdistamista varten on parempi menetelmä hankkia alhaisella paineella toimiva ja vähän virtaa kuluttava hengitysilmapumppu, jossa on mukana pitkä letku suukappaleineen esim. West Marinesta tai palkata poika rannasta.
Kommunikointi
Monissa purkkareissa on tänä päivänä Iridium satelliittipuhelin, niin minullakin. Se on kallis ostaa ja kallis käyttää, mutta minulle se on tuvallisuustekijä ja lisää yksinpurjehtijan viihtyvyyttä. Internetistä on tullut pitkänmatkan seilorin tärkein media.
Ham-miehet saattavat kuitenkin pitää amatööriradiota tärkeimpänä kommunikointivälineenä. Joka kaupungista ja monesta kylästäkin löytyy Internethuone ja kaikissa suosituissa marinoissa alkaa olla langaton yhteys tarjolla. Sail Mailin kautta nettiin pääsee SSB-radiolla hankkimalla Pactor modemin. Sail Mailin vuosimaksu oli pari vuotta sitten $250.
SSB radiolla toimiminen rajoittaa kuitenkin huomattavasti toimintaa. Käytännössä voi lähettää vain lyhyehköjä tekstejä ja kuvia ei juuri ollenkaan. Systeemi on niin hidas. Sail Mail rajoittaa myös käyttöaikaa, joka oli pari vuotta sitten 15 min per lähetys.
Amatööriradio käyttää myös radioaaltoja ja on yhtä hidas, mutta sen väitetään olevan toimivampi, koska verkosto on tiheämpi. Internethuoneiden hinnat vaihtelevat maittain Etelä-Amerikka on halpa ja ranskalaiset saaret kalliita. Muu Karibia asettuu sinne väliin. Tahitissa hinnat putosivat juuri ja nyt yksi tunti maksaa 5-8 € ja 5 h 20-25 €, mutta netti on hitaampi kuin Suomessa ja häiriöitä on kohtalaisen usein, joten hinnan voi kertoa ainakin kahdella.
Uudessa Seelannissa netti toimii hyvin ja hinta on 0,5 € 15 min, 2 € tunti tai useamman tunnin paketti halvemmalla. Opuan Marinan lahdella on tarjolla wifi joka maksaa vain 15 € kk, mutta toimi huonosti. Kiusana maailmalla on erilaiset näppäimistöt eri kielialueilla. Ranskalainen näppäimistö on ihan ihmeellinen.
Myös oman laptopin voi viedä nettihuoneelle monessa paikassa tai istua rantakahvilassa netissä askarrellen, jos langaton lähetys ei yllä ankkurissa olevaan veneeseen. Jos osaa englantia, ranskaa ja espanjaa on netissä asiointi ja muukin asiointi circumnavigaattorille helpompaa.
Tästäpä muistuikin mieleeni kippari, vauhtimimmi Susanin ohje Porto la Cruzin Bahia Redondassa, jota hän piti perusmarinanaan: Kannattaa ottaa kielitaitoinen, karvainen, mies gastiksi. Karvainen mies ohjaa venettä nopeammin myötätuulessa. Susanin miehet olivatkin huomattavan karvaisia ja luultavasti kielitaitoisia.
Harmit
Mielestäni suurimpia harmeja ovat olleet ruostuminen, tietokoneet, cockroachit, hyttyset ja kärpäset marinoissa ja tyynessä rannassa, ripulitauti ja rosvot. Podinhan dengue-kuumeenkin, joka ei ollut miellyttävä kokemus sekään.
Täällä ruostuu kaikki rauta, myös ns. ruostumattomat ruokailuvälineet, sakset, liesi ym.
Kiusallisinta on työkalujen, jakoavainten, riippulukkojen, avainten ym. ruostuminen ja tietysti teräsvene pyrkii ruostumaan.
Ruokailuvälineet on aina tiskin jälkeen huuhdottava makealla vedellä niin kuin Itämerelläkin oli hyvä tehdä. En ole keksinyt työkaluille muuta apua kuin voidella niitä rasvalla. Sitten niitä ovat inhottava käsitellä.
Torakoista pääsin kahden vuoden taistelun jälkeen eroon ihmeellisellä tavalla. Kun lähdin kahdeksi kuukaudeksi Suomeen ne olivat kai kyllästyneet yksinäisyyteen ja poistuneet veneestä. Sen jälkeen olen nähnyt vain yksittäiskappaleen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Olen laittanut niiden lymypaikkoihin supermarketista saatavia pieniä myrkkytaloja tai –annoksia, jotka vaihdan uusiin pari kertaa vuodessa.
Hyttysille on paras keino sulkea verkolla kaikki aukot hämärän tullessa. (Malariahyttynen puree yöllä ja denguehyttynen päivällä.) Minulla on tällä hetkellä kaksi gegoa gasteina. Toinen on poikanen 10 cm pitkä ja toinen täysikasvuinen. Kun veneessä on nyt vähän niiden luonnollista ravintoa, hyttysiä, koiperhosia ja muita ötököitä niin laitan niille silloin tällöin illalla tilkan maitoa pentterin pöydälle. En tiedä juovatko ne sitä, mutta ne näyttävät virkeiltä kun joskus näen niitä.
Ns. turistiripuli tulee kerran tai useammin jokaiselle joka syö paikallisten ravintoloissa ja ostaa snackiä katukauppiailta.
Yhden ankarimmista ripulitaudeista 38 C kuumeineen sain Venezuelan Kumanan uuden MacDonalsin hampurilaisesta.
Minua ei ole varsinaisesti rosvottu, vain huijattu rahanvaihdossa kerran Polramarissa, Margaritalla, mutta rosvo-ongelma on Karibialla ja Etelä-Amerikassa todellinen ja on syytä ottaa vakavasti. Moni vene ja seilori on ryövätty eteläisellä Karibialla. Uutisista päätellen tämä ongelma ei ole paranemassa.
Älkää nyt kuitenkaan jättäkö Trinin karnevaaleja kokematta. Olen ollut Karibialla viisissä karnevaaleissa kolmessa maassa ja menettänyt vain TT$10 kerran taskuvarkaalle ja sekin tapahtui 32 v sitten.
Tietokoneongelma on ratkaisematon. Lukemattomia tunteja on kulunut hukkaan sen kanssa. Kun viet koneen huoltoon korjattavaksi siihen ilmestyy joku uusi vika tai se ei ainakaan enää toimi kuten ennen. Mantassa Ecuadorissa huolto ei saanut MaxSeata enää asennettua takaisin ja jouduin etsimään englantilaisen nikkarin joka teki sen. Lompakko keveni lisää $50. No, tehtiinhän siinä muutakin perkausta. Tahitissa sain memory stickin kautta nettihuoneella viruksen nimeltä ”w32.rajump” yhteen laptoppiini. Norton ei pystynyt sitä poistamaan, vaikka välillä ilmoitti siivonneensa sen. Virus esti pääsyn milloin minnekin ilmoittamalla: ”Teillä ei ole oikeutta tähän tiedostoon.” Ranskalainen nikkari poisti sen, mutta samalla hävisi lopullisesti noin 500 valokuvaa ja lompakko keveni $100.
Sain samaan rahaan myös tehokkaamman WiFi antennin, mutta yhteys ei sillä parantunut. Trinillä Port of Spainin ”paras” huolto asensi uuden hard drivin, joka kesti alle vuoden. Voisin jatkaa tätä listaa sivun verran. Uskon että paras apu tässäkin on oma apu. Jos osaatte itse ”oikaista” tietokoneenne siitä on iso apu. Maailmalla tarjottava apu on hyvin kirjavaa. Uudessa Seelannissa väsyi vanhin IBM laptoppini lopullisesti ja ostin Acerin, mutta käyttöjärjestelmä oli muuttunut, enkä ole viitsinyt vielä opetella sitä. Onhan mulla vielä 2 Windows järjestelmällä toimivaa jäljellä. (Old dogs dont…….)
Lisätty Rarotongassa 23.6. Joskus näkee kiinnitysköysissä pienet suppilot, jotka estävät rottia tulemasta veneeseen. Olen aina vähän hymyillyt tälle käytännölle, mutta en enää. Pari päivää sitten huomasin, että ulkotilassa olevasta banaaninipusta oli joku nipertänyt vähän banaanista. Ajattelin että se oli luultavasti lintu. Sellaista oli joskus sattunut. Mutta pari päivää myöhemmin huomasin, että pentterin rautalankakoreissa oli kurkku, josta oli osa syöty ja omena jota oli maistettu. Jälki saattoi olla linnun tekemä ja ajattelin, että enkä yölintu oli käynyt sisällä. Sitten löysin kuitenkin avatun Wasabröd paketin, jossa oli puoliksi syöty näkkileipä ja mehupurkin, jonka muovikorkki oli kaluttu kuin linkkuveitsellä melkein puhki. Se ei voinut olla muu kuin rotta. Löysin paikallisesta sekatavararautakaupasta vain hiirenlitskuja. Se sai kelvata. Viritin sen iltayöllä juustopalalla syötettynä näkkileipäpaketin päälle ja jäin kuuntelemaan radiota. Klo 0100 havahduin loukun laukeamiseen, mutta ei saalista. Osa juustosta oli kadonnut samoin sen ottaja. Yritän nyt löytää isomman litskun……Sain se lopulta nitistettyä vasta viikkoa myöhemmin myrkyllä. 780 M purjehdus Samoaan oli uusi kokemus. Merenkäynti oli osan matkaa kovaa ja nelijalkaisen gastini takia kattoon ripustetut ruokapussit löivät päähäni.
Yleisohje
Australian radiossa haastateltiin hiljattain ranskalaista Madame Seksitohtoria, joka oli kirjoittanut best seller kirjan le jouir de la femme. Hänen yleisohjeensa oli: If you don’t use it, you may loose it. Sama pätee venevarusteisiin tropiikissa. Varusteiden ikä pitenee kun suojaatte ne auringolta, huuhtelette suolan pois ja käytätte niitä säännöllisesti kohtuullisesti. Ainakin vähintään kerran kuukaudessa. Tyypillinen esimerkki syntyvistä ongelmista on se kun unohdin suojata perämoottorin alaosan auringolta neljäksi kuukaudeksi kun vene oli on the hard Porto la Cruzissa. Vesipumpun neopriininen siipipyörä oli kovettunut kuumuudessa pilalle ja kevensi lompakkoa $30 plus taxi $4. Sen jälkeen viisastuin ja jos esim. marinassa pitempään ollessa perämoottoria ei tarvitse ja se on peräkaiteessa telineessään laitan sankon moottorin alapään suojaksi ja täytän sen makealla vedellä. Toiletin läpiviennin venttiili unohtui pitkäksi aika käyttää ja nyt se on jumissa. Veivi unohtui reivivinssiin ilman rasvaa pitkäksi aikaa ja jouduin poraamaan sen irti. Pilssipumppu 2. oli käyttämättä muutaman kuukauden. Johtoliitokset hapettuivat ja roottori kämähti jumiin. Sain sen kuitenkin toimimaan lievää väkivaltaa käyttäen. Tuuligeneraattorin siipipyörän Al napa hapettui rst akselille, eikä lähde enää irti kuin erikoistyökalulla, jota minulla ei ole. Säätölapapotkurin siivet jumittuivat näkkien alle kun en ollut liikutellut niitä aikoihin. Lexmarkin printerin uudehko mustekasetti kuivui pilalle käytön puutteessa kahdessa viikossa jne.
Jos lähdette liikkeelle uudella veneeellä purjehdittuanne sillä ensin Itämerellä 1-2 kesää, niin uskon että Karibian vuoden kierroksen saa tehtyä ilman että mitään menee vielä rikki. Mutta circumnavigatio tuskin onnistuu ilman että joku laite pettää. Matka ja aika on niin paljon pitempi.
Vanhoista veneistä jokainen on kuullut tarinoita miten venettä korjataan milloin missäkin. Itse asiassa moni vanhalla veneellä purjehtiva korjaa ja kunnostaa venettään enemmän aikaa kuin purjehtii. Ei kannata tehdä liian tiukkaa aikataulua. Olettehan liikkeellä purjeveneellä eikä nippu lentolippuja taskussa. Paikat joihin ei kerkeä mennä voi katsastaa ”seuraavalla reissulla”. Minun alkuperäinen aikataulu pallon kiertoon oli 3 v. Nyt on kulunut kohta 4 v ja olen puolivälissä.
Varusteiksi pitäisi hankkia tuotteita, joita on saatavilla mahdollisimman laajasti maailmalla silloin niille on luultavasti on myös monia huoltopisteitä. Minulla on Suomesta ostetu italialainen Arimar-merkkinen pelastuslautta. Sille ei tahdo löytyä huoltoa mistään Euroopan ulkopuolelta. Se on niin harvinainen merkki. Jouduin lopulta ostamaan uuden englantilaisen lautan. Pelastuslautan huolto on serious business eikä sitä uskalla antaa ei auktorisoidulle yritykselle tehtäväksi, eikä asiallinen lauttahuoltofirma ota edes huoltaakseen vierasta lauttaa. Toinen ongelmani on saada Italialainen Mares-merkkinen scubaregulator huollettua, vaikka merkki on regulaattoreiden ”Rols Royce”. Syynä on se, että useimmat tarvikemyyjät Karibialla ja Pacificilla myyvät vähän halvempaa amerikkalaista merkkiä, jolle löytyy helposti huolto.
Kia Manuia on Rarotongan Maoria ja merkitsee ”May good fortune shine on you”.
Good sailing and fair winds on your voyage.
Matti & S/B Snoopy, purjeveturistit merellä
(Olen alentanut Snoopyn S/Y:stä S/B:ksi, koska se on alkanut kenkkuilemaan.)
Liitteenä olevissa neljässä kuvassa on seilorin erikoisvarusteita, joiden tarkoitusta voitte arvuutella. Niillä kaikilla oli siinä tilanteessa tärkeä käyttötarkoitus. Kuvien selitysteksti on tämän kirjoituksen lopussa. Lisäksi on kaksi kuvaa katkeamassa olevan vantin korjaamisesta.
Neljän kuvan selitysteksti
Rikivaijerin jatkaminen prässätyllä päätteellä. Kokemus on osoittanut, että rikivanteista ensimmäisenä väsyy yleensä taka-alavantti puristusliitoksen juuresta. Jos vaijereiden kuntoa tarkastaa usein saattaa ensimmäiset katkenneet säikeet huomata ja tilanteen pääsee korjaamaan ennen kuin tapahtuu mitään dramaattisempaa. Kuva osoittaa miten asensin lyhyemmän varavaijerin poikkimenossa olevan tilalle. 8 mm vaijerille on käytetty 10 mm pitkä- ja lyhytlenkkistä ketjua ja 12 mm pultteja. Korjaus tapahtuu samalla tavalla, jos lyhentää katkeavan vaijerin ja asentaa päähän Sta-Lokin tai Norsemanin päätteen. Silloin pitää muistaa, että ne asennetaan eri tavoin. Jos Sta-Lokin asentaa kuten Norseman asennetaan vaijeri saattaa irrota! Ainakin Sta-Lokin asennusohje löytyy Internetistä.
Rikivaijerin jatkaminen Sta-Lok päätteellä. 8 mm ylävantti rakennettu samoin kuin edellä esitetty alavantti.
Venäläinen kalakoukku köydellä. Yhtenä yönä ennen Nuku-Hivaa heräsin purjeen paukkeeseen. Taskulampun valossa näin, että genuan skuutit olivat revenneet irti purjeen kulmasta. Rullasin purjeen sisään ja kävin sitaisemassa sen ympäri vielä muutaman kierroksen köyttä varmistukseksi ja aloin käyttää rullakutteripurjetta. Muutama päivä myöhemmin tuli heikkotuulinen päivä. Mietin kuinka saisin genuan alas ja korjatuksi. Otin venäläisen kalakoukun ja sidoin siihen köyden, jonka toisen pään kiinnitin kaiteeseen. Purin varmistusköyden pois rullatun genuan ympäriltä, löin kalakoukun purjeen kulman läpi ja aloin varovasti vetää purjetta auki. Koukku suoristui ja irtosi. Uusi yritys. Nyt autoin asiaa pyörittämällä myös rullalaitetta ja purjetta. Sain purjeen auki ja alas ennen kuin tuuli palasi. Kiinnitin sen köysillä kaidevaijeriin ja jäin odottamaan seuraavaa heikkotuulista päivää. Sellaista ei tullut ja korjasin kulman lopulta Nuku-Hivassa ankkurilahdella.
Venäläinen kalakoukku ketjulla. Sama koukku oli käytössä aiemmin Galapagoksen jälkeen toisessa operaatiossa. Automaattiohjaus oli yöllä pettänyt ja vene oli pyörähtänyt täyden ympyrän. Aamulla huomasi, että vetogeneraattorin köysi oli kiertynyt peräsimen ympäri metrin syvyyteen. Vene kulki 6 kn eikä köyttä saanut mitenkään vetämällä irti peräsimestä. Kiinnitin kalakoukkuun ketjun painoksi ja kiinnitin sen toisen pään varmistukseksi sakkelilla kaiteeseen. Sain ongittua koukulla vetogeneraattorin köyden käteeni. Kiinnitin sen kaiteeseen, irroitin toisen pään generaattorista ja vedin sen pois peräsimen ympäri.
Venäläinen teleskooppionkivapa uistimella. Yhtenä yönä ennen Ecuadorin Mantaa olin nostamassa isoapurjetta ja päästin vahingossa ison nostimen pimeässä karkuun. Se oli kiinni yhdessä niistä köysipannoista, joilla iso oli pakattu puomille. Otsalampun (Biltema+++) valossa yritin ensin saada sitä kiinni puoshaalla, mutta yritys oli toivoton. Se karkasi aina puoshaan kärjestä. Sitten muistin ongenvapani ja kiinnitin sen kärkeen vahvalla kolmihaarakoukulla varustetun uistimen. Tällä välineellä nostin oli helppo tavoittaa käsivalonheittäjän valossa, mutta se oli nyt kiertynyt rullatun kutteripurjeen ympäri neljän metrin korkeuteen eikä suostunut tulemaan alaspäin. Uistimen koukku suoristui ja irtosi, mutta toinen yritys onnistui varovasti vetämällä ja sain nostimen alas käteeni.
Orange navigator. Galapagoselta lähdön jälkeen ihmettelin kun merikortille piirretty GPS-suunta näytti vievän ihan väärään paikkaan. Tarkistin GPS:n asetukset ja varmistin asian vielä toisellakin GPS-laitteella. Molemmat laitteet näyttivät näyttävän huomattavasti väärin tämän 3000 M matkan Marquesas saaristoon. Se oli peräti harvinaista. Aloin tutkia asiaa. Piirsin appelsiiniin reittini koordinaatit ja kas kummaa osoittautui, että GPS:ät olivat näyttäneet suunnan oikein. Myöhemmin kirjoja tutkimalla minulle selvisi, että niin pitkän matkan tosisuuntaa ei voi piirtää Mercator-kortille suorana viivana (rhumb line) vaan olisi oltava gnomonic-kortti johon viiva piirtyy tavallisimmin 5 deg pätkinä muodostaen kaaren. Eli kannattaa pitää pari appelsiinia aina mukana.