Pekka Kauppila kuoli yllättävästi 20. syyskuuta Turussa. Hän oli juuri istahtanut sohvalle mukavan sukulaisillallisen jälkeen, kun massiivinen sydänkohtaus vei s/y Sareman kipparin merelle, joka ei ole meidän ulottuvissamme.
Pekka ja Riitta olivat vierailemassa tyttäriensä luona Suomessa ja palaamassa parin päivän päästä kotiinsa Italiaan. Pekan äkillinen kuolema tuli järkyttävänä iskuna läheisille ja ystäville. Sarema purjehti maailmalla 17 vuotta. Pekka ja Riitta irrottivat Eastwindinsa köydet Turun Salmisen telakan laiturista toukokuussa 2002 ja palasivat elokuussa 2019 Aurajokeen. Maailmalle lähtöä edelsi sisustan rakennus ja veneen varustelu sekä “harjoituspurjehdukset” Itämerellä, muun muassa itsenäisyyspäivänä Utöseen.
Kun tutustuimme Pekkaan ja Riittaan Bermudalla vuonna 2005, oli Sarema ylittänyt Atlantin kahdesti. Kyse ei ollut saavutuksesta, vaan edelleen matkapurjehduselämään tutustumisesta, Pekan sanoin harjoittelusta. Ennätysten tavoittelu tai suorittaminen eivät koskaan kuuluneet reittisuunnitteluun, vaan sitä ohjasi oma kiinnostus. Sareman purjehduksista tuli kuitenkin saavutuksia ja merkittävä osa suomalaista matkapurjehduksen historiaa.
Vuonna 2007 Sarema purjehti Alaskaan. Pekka ja Riitta olivat löytäneet oman paratiisinsa, karhujen ja merisaukkojen valtakunnan, jossa saattoi kalastaa ja liikkua luonnossa. Sarema purjehti Alaskan vaativilla vesillä kolmen kesäkauden ajan. Sen jälkeen merkkipaaluja olivat Luoteisväylä 2010 ensimmäisenä suomalaisena aluksena, Koillisväylä 2013 ja Etelämanner vuonna 2019. Sareman palattua Suomeen elämä keskittyi Italiaan oliivien ja viinin viljelyyn.
Vaikka ensitapaamisemme Bermudalla oli lyhyt, ystävystyimme oitis. Pekan humaani, myönteinen ja utelias suhtautuminen elämään teki ystävystymisestä helppoa. Hän oli sitkeä, ahkera ja periksi antamaton omissa toimissaan, mutta samalla aina avoin uusille ideoille ja vaihtoehdoille. Hänen tietämyksensä merenkulusta oli laaja ja perustui vahvasti omaan kokemukseen niin ammattikalastajana kuin huviveneilijänä, mutta myös kirjatietoon. Pekka kertoi kysyttäessä mielellään mielipiteensä ja antoi neuvoja, mutta ei koskaan tyrkyttänyt niitä tai ottanut nokkiinsa, jos neuvoa ei noudatettu.
Elämän suurista ja pienistä aiheista keskusteltiin kiertelemättä. Yksi keskusteluistamme koski kuolemaa ja eri keinoja välttää vaippavanhuus. Pekka kuoli kuten oli toivonut sen joskus tapahtuvan: ilman hidasta hiipumista tai toisten huolena ja armoilla olemista.
Kiitos että saimme kokea ystävyytesi, suotuisia tuulia, Pekka!
Auli Irjala ja Hannu Aulin
S/Y Manta